Kävimme koulun kanssa katsomassa Heidi Räsäsen Vihan Veljeä. En yleensä ole innoissani teatterista ja olin menossa samalla asenteella tähänkin esitykseen. Esityksen loputtua mieleni teatterista ei ainakaan parantunut.
Tarina sijoittui nykyaikaan, jossa vihalla oli ote kaikkiin ja jokaisesta ihmisestä näytettiin pahat puolet. Mielestäni tarina oli hieman liioiteltu, koska kaikilla ei ole noin suuria ongelmia. Toinen vaihtoehto on, että koulu oli jonkinlainen ongelmakoulu, jossa jokainen oppilas oli jollain tavalla sekaisin. Tarina perustui koulukiusaamiseen ja siihen, kun poliisi yrittää selvittää yhtä kiusaustapausta. Samaan aikaan koulun alueella ja öisin koulussa liikkuu vankilasta karannut murhaaja.
En sano, että esitys olisi ollut huono, mutta masentava se minusta oli. En tykännyt, kun hahmot uhkasivat tappaa itsensä parissa kohtaa ja uhkasivat välillä tappaa toisiaan. Jotkut alkoivat seota loppua kohden. Lopussa heitettiin pois kaksi ainoata järjen ääntä pois. Esitys oli siis todella synkkä. En sitten tiedä, että kuka pitää siitä, kun nuoret huutavat hulluja ja murhaajat tunkevat äitejään jääkaappeihin.
Valaistus oli mielestäni hyvä kenraaliharjoitukseksi, mutta valmiissa esityksessä olisi parantamisen varaa. Välillä en nähnyt esittäjää, koska valot eivät pysyneet perässä. Myös äänessä oli ongelmia, koska mikit olivat parissa kohtaa poissa päältä ja yhtäkkiä esittäjän ääni voimistui epäaidosti. Muuten valo ja ääni leikkivät oikein mainiosti ja varsinkin katosta roikkuvalle pilvelle heijastetut kuvat ja videot toimivat oikein mainiosti, vaikka nekin olivat vähän epäilyttäviä.
Puvustus oli nykyaikaan sijoittuvalle esitykselle ehkä vähän sopimatonta. Esim. rehtori pukeutui outoon pukuun ja opiskelijat eivät olleet aivan nykyaikaisissa vaatteissa. Henkselit ja muut vanhat asusteet vilahtelivat muutamalla esittäjällä. Minusta tappajan takki, reppu, maski ja housut olivat värimaailmaltaan täydelliset. Ne toivat hyvän vaikutelman. että vaatteiden kantaja oli läpeensä paha ja kiero.
Näytös sai minut kyllä miettimään asioita, mutta asiat olivat pääasiassa negatiivisia. Kyllähän parissa kohdassa naurahdin. Laulukohtaukset olivat aivan huikeita. Kaikilla näyttelijöillä oli mahtava ääni ja laulujen sanoitukset olivat hienoja. Yleisesti antaisin tällaiselle näytelmälle 6½/10. En itse maksaisi tästä, mutta oli tämäkin taidetta.
Pikakommenttina vain, että lajityyppinä oli kauhufantasia. Suhteuta esitystä siis sellaisiin.
VastaaPoistaPitää toki muistaa, että esityksen ideana ei ollut luoda uskottavaa ja normaalia ympäristöä, vaan kuvitteellinen skenaario, joka herättää tunteita ja kannustaa miettimään väkivaltaa, sen merkitystä ja siitä aiheutuvaa "ei kivaa". -tämä on siis minun tulkintani näytelmästä.
VastaaPoistaÄlyttömän hyvin oot kyllä huomannu nuo valaistus, mikki ja muut hommat, ite en kiinnittäny niihin edes huomiota.